Miten rakentaisit tulevaisuuden kotisi?

 - hiilipäästöt minimoimalla kohti kestävää rakentamisen tulevaisuutta

Nykyrakentamisessa yleisesti käytetty betoni on yksi eniten hiilidioksidipäästöjä tuottavista rakennusmateriaaleista. Miten rakennamme tulevaisuudessa hiilipäästöt minimoiden? Osaammeko hyödyntää vanhan rakentamisen opit? 

Tämän ajan suurimpia haasteita on ihmisen toiminnan muuttaminen kestäväksi planeetan kantokyvyn mukaisesti. Rakennetulla ympäristöllä on merkittävä rooli näihin haasteisiin vastaamisessa - rakentaminen aiheuttaa 30% kaikista Suomen hiilidioksidipäästöistä (Rakennusteollisuus, n.d.) ja itse rakentamisprosessista aiheutuu aina hiilipiikki. 

Rakentamisen hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä yksi keskeinen tekijä on betonin käyttö. Betonia käytetään lähes kaikessa rakentamisessa maailmanlaajuisesti. Suomessa Sandwich-betonielementteihin perustuva rakennustekniikka on lähtöisin sotien jälkeisestä jälleenrakentamisesta 1950-luvulta, jolloin asuntotuotannon painopiste oli kerrostalorakentamisessa ja hankkeet toteutettiin suurina rakennuskeskittyminä. (Neuvonen, 2006, s.84) Uusi rakennustekniikka vaikutti monella tapaa unelmien rakennustavalta - se oli erityisesti nopeaa ja kustannustehokasta -  ja odotettiin tuovan ratkaisuja ajankohtaisiin ongelmiin, kuten suurimpana vallitsevaan asuntopulaan. Ennen Sandwich-betonielementtien tuloa yleisimpänä rakennustapana kantavissa pystyrakenteissa käytettiin tiilimuurirunkoa (Neuvonen, 2006, s. 54).

Betoni on nykyisinkin hyvin yleinen rakennusmateriaali. Eri materiaalikerroksista koostuva betonielementtiseinä voi vaikuttaa teknisesti toimivalta ratkaisulta esimerkiksi lämmön ja kosteuden hallintaan, mutta todellisuudessa kerrosten rajapinnat ovat alttiita kosteuden tiivistymiselle ja seinän vaurioille. Lisäksi eri rakennekerrosten käyttöikä ja siten korjaustarve vaihtelee. Korjaaminen ja huolto kuuluvat rakennuksen kanssa elämiseen, mutta pitäisikö meidän vaatia parempaa rakenteilta ja rakennusmateriaaleilta? Miksi massiiviseinärakenteet kestävät huoltovapaina monikerroksisia elementtejä pidempään? Jos meillä on taito rakentaa pitkäikäisemmistä rakennusosista, miksi tyydymme elementteihin, joiden osat vanhenevat runkoa aiemmin ja käytännössä koko rakennuksen vaippa täytyy uusia?

Suomessa on pitkät rakennusperinteet hirsirakentamisessa, joka on erinomainen esimerkki massiivirakentamisesta - useita yli 100-vuotiaita hirsirakennuksia on säilynyt aina tähän päivään saakka. Tänä päivänä massiivipuurakentaminen Suomessa on edelleen lapsenkengissä, vaikka materiaalia Suomen metsistä kyllä löytyisi. Nykyään vakiintunutta massiivipuurakentaminen on muutamissa Euroopan maissa, kuten Saksassa, Itävallassa ja Norjassa. Massiivipuuelementit ovat seurausta tuotekehityksestä, jossa terveellisyys kaikilla tasoilla on otettu huomioon: massiivipuuelementit koostuvat vain mekaanisista liitoksista, eivätkä sisällä ympäristölle haitallisia aineita, kuten liimoja tai muovikalvoja (Mattila, 2014, s. 43). Tulevaisuudessa Suomessa olisi todella hyvät mahdollisuuden massiivipuurakentamisen kehittämiselle olemassa olevan teollisuuden ja materiaalien puitteissa. 

Lisäksi puurakentamisen etuna ympäristönäkökulmasta on se, että puurakennus toimii hiilivarastona. Puurakentamisen volyymia tulisikin lisätä ja uusiutumattomien luonnonmateriaalien käyttöä vähentää. Tärkein ratkaisu rakennuksen hiilijalanjäljen pienentämiseen on kuitenkin yksinkertainen: rakennuksia tulisi käyttää pidempään (Toivonen, 2017). Tiedämme historiasta eri materiaalien ja rakenteiden ominaisuuksista tarpeeksi, jotta tulevaisuudessa voimme välttää aiemmat rakentamisen virheet ja tehdä rakennuksistamme mahdollisimman pitkäikäisiä. 

Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaminen on haastavaa, jos emme tee muutoksia tapoihimme rakentaa ja kunnostaa rakennettua ympäristöä. Meidän tulee rakentaa kestäviä, pitkäikäisiä ja huollettavia rakennuksia. Korjaamisen tulisi aina olla ensisijainen vaihtoehto purkamisen sijaan. Nykyrakentamisen ongelmakohtiin on herättävä viimeistään nyt. Meillä on mahdollisuus oppia vanhasta rakennusperinteestä ja välttää menneisyyden virheet. Millaisen tulevaisuuden sinä haluat nähdä? - You Tell Me. 

Lähteet:

• Mattila, L.-E. (2014). Tulevaisuuden kerrostalo. Diplomityö. Aalto-yliopisto.

• Neuvonen, P. (2006). Kerrostalot 1880-2000: Arkkitehtuuri, rakennustekniikka, korjaaminen. Rakennustietosäätiö RTS, Rakennustekniikan keskus ja -säätiö. Museovirasto. Helsinki: Rakennustieto. 

• Rakennusteollisuus (n.d.), Rakennettuympäristö ja ilmastonmuutos [verkkoaineisto]. Saatavissa: https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Ilmasto-ymparisto-ja-energia/Materiaalitehokkuus/ [viitattu 17.9.2020] 

• Toivonen, J. (2017). Sementti on isompi ilmastopahis kuin lentokoneet, ja nyt se pitäisi korvata - mutta miten? Tehtävänä tulevaisuus. Yle Uutiset. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-9901767 [viitattu 30.9.2020]