Tiedätkö sinä mistä kotisi on rakennettu?
- kestävämmillä ja yksinkertaisimmilla materiaaleilla kohti rakentamisen uutta tulevaisuutta
Nykyrakentamisessa käytetään satoja, jopa tuhansia materiaaleja, jotka saattavat olla haitallisia ihmiselle ja ympäristölle. Mikä on näiden materiaalien vaikutus? Miksi rakennamme näin?
Meillä on väärä käsitys siitä, mitä on hyvä rakentaminen. Uusia asuntoja nousee kasvukeskuksiin kiihtyvää tahtia ja ajattelussa tuntuu korostuvan “määrä korvaa laadun” -mentaliteetti. Gryndereillä ei ole intressiä rakennuttaa laadukkaampia asuntoja tai kehittää ekologisesti kestäviä ja pitkäaikaisia rakennusmateriaaleja, sillä kaikki nykyinen “menee kaupaksi”.
Nykyisin rakentamista ohjaa tehokkuusajattelu, jossa materiaaleista valitaan kustannustehokkaimmat ratkaisut, jotka täyttävät määräykset, mutta joiden käyttöikä voi olla hyvinkin lyhyt. Yleisesti rakentamisessa käytettävän betonirungon suunnittelukäyttöikä on 50 vuotta: tämä tarkoittaa, että 95% rakenteista kestää vähintään 50 vuotta ja puolet lähes 150 vuotta (Punkki, 2017, s. 66). Kuitenkin runkoa lukuunottamatta muut materiaalit voivat olla käyttöiältään huomattavasti lyhyempiä. Esimerkiksi talotekniikka, ulkoseinien uloimmat osat, seinäpinnoitteet, ikkunat ja kiintokalusteet saatetaan suunnitella vain 10 tai vain 25 vuodeksi (Ranta-aho, 2019, s. 40). Jos rakennus täytyy peruskorjausvaiheessa uusia runkoa lukuunottamatta täysin, aiheutuu tästä paljon vaivaa ja kustannuksia, mikä taas ei kannusta rakennusten korjaamiseen. “Kertakäyttörakentamisesta” on myös muodostunut myös taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto - rakentaminen, kuten myös rakennusten purkaminen, on hyvää bisnestä.
Lisäksi rakennusmateriaalien sisältämistä aineista ei ole tarkkaa tietoa. Esimerkiksi Euroopan kemikaalivirasto Echa kertoo, ettei sen tiedossa ole yhtäkään betonin lisäaineen tarkkaa koostumusta, sillä niiden käyttöä ei ole rajoitettu eikä valvottu. Tänä päivänä lähes kaikessa betonissa on käytetty lisäaineita (Pulkkinen, 2013, s. 12-13). Jos rakennusmateriaalien sisältämiä aineita ja kemikaaleja ei ole dokumentoitu kattavasti, eikä rakennusosia suunniteltu uudelleenkäyttöä varten, riskinä on, että materiaalit päätyvät purkuvaiheessa erottelemattomaksi rakennusjätteeksi. Lisäksi purkuikään tulevissa rakennuksissa on saatettu käyttää aineita, joiden käyttö uudisrakentamisessa on nykyisin kielletty. Esimerkiksi betonissa, saumausaineissa ja liimoissa käytettiin 1980-luvulle saakka haitallisia PCB-yhdisteitä (Pulkkinen, 2016, s. 23). Nykyisessä “purkubuumissa” purkamista saatetaan perustella kiertotaloudella (joka on kyllä itsessään hyvä tavoite), mutta voimmeko olla varmoja, että kierrätykseen päätyvät materiaalit eivät sisällä haitallisia aineita?
Aiemmin rakennukset rakennettiin luonnonmateriaaleista, jolloin materiaalit voitiin palauttaa luonnon kiertokulkuun tai uudelleenkäyttää, jos rakennus päädyttiin purkamaan. Esimerkiksi massiiviseinän tiilet voitiin sellaisenaan käyttää toisessa rakennuksessa. Nykyisin esimerkiksi betonia voi olla vaikeaa uudelleenkäyttää sellaisenaan. Esimerkiksi betonin lisäaineiden liukenemisesta ympäristöön uudelleenkäyttövaiheessa ei ole varmaa tietoa (Pulkkinen, 2013, s. 12-14). Lisäksi haitallisia aineita sisältäviä liimoja, liuottimia, maaleja ja muita yhdisteitä käytetään lähes kaikessa rakentamisessa. Kuitenkaan näiden aineiden pitkäaikaisvaikutuksista ihmisten tai ympäristön terveyteen ei ole aina kattavaa tietoa (Löfroos, 2018). Asbestinkaan haitallisia terveysvaikutuksia ei aluksi tiedetty.
Nykyinen rakentamisen tapa ei kannusta korjaamiseen ja tämä ei ole kestävää ilmaston tai materiaalien kulutuksen kannalta. Rakentamisessa käytettävien materiaalien tulisi olla kestäviä, terveellisiä ja kierrätettäviä. Korjaamisen tulisi olla luonnollinen, helppo ja taloudellinen vaihtoehto. Yksinkertaisemmat, yksiaineiset materiaalit on mahdollista helposti uudelleenkäyttää ja kierrättää. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa jatkaa nykyistä tapaa rakentaa, jos aiomme tosissamme pysäyttää ilmastonmuutoksen ja säilyttää planeettamme asumiskelpoisena tulevia sukupolvia varten. Tieto ja osaaminen meiltä jo löytyy, enää tarvitaan tarpeeksi poliittista tahtoa ja uskallusta investoida kestävämpään tulevaisuuteen. Nyt on oikea aika toimia - millaisen tulevaisuuden sinä haluat nähdä? You Tell Me.
Lähteet:
Löfroos, J. (2018). Lopetetaan haitallisten aineiden kuten muovin käyttö rakentamisessa. Rakennuslehden blogi. Saatavissa: https://www.rakennuslehti.fi/blogit/lopetetaan-haitallisten-aineiden-kuten-muovin-kaytto-rakentamisessa/ viitattu [23.9.2020]
Pulkkinen, K. (2013). Betonin pimeä puoli. Kemia-lehti, 7, s.12–17. Saatavissa: https://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2013/11/Betonin_pimea_puoli_Kemia-lehti_11_11_2013.pdf viitattu [23.9.2020]
Pulkkinen, K. (2016). Purkujäte - kiertotalouden pommi? Uusiouutiset 7/2016. s. 22-25. Saatavissa: https://www.uusiouutiset.fi/UU716purkujate.pdf viitattu [29.9.2020]
Punkki, J. (2017). Betonirakenteiden käyttöikäsuunnittelu. Betoni-lehti 2/2017. s. 66-71. Saatavissa: https://betoni.com/wp-content/uploads/2017/05/BET1702_66-71.pdf viitattu [29.9.2020]
Ranta-aho, T. (2019). Ekologisesti kestävä kaupunkikerrostalo. Kestävät ja pitkäikäiset rakenteet aineen ja ajan ehdoilla. Diplomityö. Aalto-yliopisto.